Rio olympialaisten jälkeen?

Rio olympialaisten jälkeen?

Kotimatkalla jo ollaan ja on hyvin aikaa kirjoittaa. Lennoistamme kolmas ja viimeinen on myöhässä, kuten oli ensimmäinenkin. Toiselle lennolle saimme kiitää puolijuoksua, jotta ehdimme koneeseen ennen sen lähtöä. Saa nähdä, löytävätkö matkalaukut meidän tahdissamme Helsinkiin.

Karvaiset ystävämme Anni ja Masa olivat Riossa tavaroita pakattaessa sen verran väsyneitä, että valitsivat makuupaikat matkalaukustani. Heidän seikkailunsa saattaa siis vielä saada jatkoa...

Itse jäin miettimään, millaistahan Riossa mahtaa olla olympialaisten jälkeen.

Golfkentällä tapaamamme mies kertoi meille, että tämä ei ole todellinen Rio, mikä kisojen aikana näyttäytyy lukuisille turisteille ja urheilijoille. Poliisien suuri joukko ei jäänyt meiltä Copacapanalla huomaamatta. Aseet kädessä seisovia poliiseja oli lukuisia toki muuallakin. Silti kaduilla vaeltavat asunnottomat ja aamuisin jätesäkin sisältä pilkistävät nukkuvan miehen jalat jäävät mieleen. Tässä kaupungissa ei kaikilla ole hyvä olla. Väistämättä tulee mieleen, ettei kaikkia halukkaita edes päästetty Copacabanalle näyttäytymään suurelle yleisölle.

Koulussamme vieraili yhtenä päivänä lapsia favelan koulun lapsia. Kyllä kävi mielessä monta kertaa, millaisista kodeista nämä lapset ovat koulupäiväänsä heränneet ja mitä päivän jälkeen näkevätkään. Herttaisia, iloisia ja aktiivisia lapsia, jotka kaikkien maailman lasten tapaan haluavat oppia uutta. Olosuhteet ja lähtökohdat valoisalle tulevaisuudelle eivät vain heidän kohdallaan ole kohdillaan.

Moni reissulla nähty, kuultu ja haisteltu palaa varmasti tässä lähiviikkoina mieleen. Oma elämä omine kuvioineen vie toki mukanaan, mutta eittämättä tämän reissun anti antaa niihin oman leimansa.

Rehtorin mietteitä lentokentällä

Kerta kiellon päälle. Eilinen blogipäivitys piti olla viimeinen, mutta kotimatkalla sattui monenmoista, joten jatkan kirjoittamista vielä vähän.

Kotimatka Cobacabalta alkoi jännittävissä merkeissä. Aamulla olimme saaneet kehoituksen pysyä sisätiloissa, koska kaupungilta oli kuultu laukausten vaihtoa. Siinä vaiheessa tosin olimme jo ulkona ja aamulenkillä. Onneksi mitään ei tapahtunut. Rantakadun varrelle oli noussut yön aikana hiljainen mielenosoitus. Olympiarenkaiden vierelle oli pystytetty favelaa esittävät lavasteet, joiden äärellä seisoi ihmisiä suut mustalla teipillä teipattuina. "Vähäosaisten ääni ei kuulu", näin sen tulkitsin. Olympialaisten vuoksi kaupunkikuvaa oli varmastikin siistitty ja turvallisuutta lisätty, mutta köyhälle kansanosalle ei olympialaiset ehkei tuo elämään mitään muutosta. Nälkä ja asunnottomuus sekä rikollisuus ovat heidän arkeaan ja  läsnä tämän olympiaspektaakkelin jälkeenkin.

Lentokentälle lähdimme takseilla, jotka ajavat ruuhkaisessa liikenteessä luvattoman kovaa. Auton mittari näytti eilenkin kaupunkialueella yli 100 km tunnissa. Liittymistä tulot ja kaistanvaihdot ovat kerrassaan päättömiä ja eilen olimme hyvin lähellä kolaroida. Läheltä piti tilanne hoidetaan kuskien kesken sadattelulla ja käsimerkeillä.

Rion kentällä saimme erityiskohtelua, meidät ohjattiin olympiaurheilijoiden kaistaa suoraan chekkaukseen. Latam - yhtiön lento viivästyi liki tunnin, kun koneeseemme oli buukattu yksi ylimääräinen laukku,  jonka omistaja ei ollut koneessa. Turvariskin vuoksi koko lasti purettiin ja laukku poistettiin.

Sao Paulossa tuli sitten kiire. Onneksi samalle Frankfurtin lennolle oli lähdössä arvioiden sata muutakin matkustajaa, joten lentoyhtiö ohjasi meidät erillistä turva- ja passintarkastuslinjaa pitkin suoraan lähtöportille. Iloksemme totesimme Lufthansan koneessa istuvamme Premium - luokassa, joten matkustusmukavuus oli huomattavan hyvä. Paljon jalkatilaa, leveät penkit ja erikoispalveluja tarjoilun suhteen. Uni maistui elokuvien katselun lomassa. Frankfurtiin saavuimme saksalaisella täsmällisyydellä, jopa hieman etuajassa.

Kirjoitan tätä päivitystä Frankfurin kentällä odotellessa Helsingin koneen lähtöä. Kotiinpaluu on siis enää yhden lentomatkan päässä. Meillä on koneessa arvokas lasti - Suomen ainoa olympiamitalisti, nyrkkeilystä upeasti pronssia taistellut Mira Potkonen tiimeineen. Helsingissä häntä odottanee mediamylläkkä - tällä kertaa meidän jengi yrittää välttää kamerat, vaikka Team Finland vaatetuksen myötä riski päätyä kuviin onkin olemassa. 

Sain matkalla lempinimen "Rio Radio", kenties loppumattomien tarinoitteni myötä. Nyt päätän lähetykseni Riosta reissusta tähän. Rio Radio vaikenee.

Huikea Mira!

Olemme saaneet yhden olympiamitalin Riosta. Minulle aikaisemmin tuntemattomampi nyrkkeilijä Mira Putkonen.

Jo ennen kuin mitalia oli saatu kohtasin hänet kisakylässä. Julmetun reipas kädenpuristus, hymy ja keskusteleva huippu-urheilija. Sama myönteisyys jatkui lentokentällä, jossa Mira oli valmiina keskustelemaan ja esittämään mitalia.

Jalat maassa oleva urheilija, joka ottelee seuraavan kerran EM-kisoissa. Onnea ja menestystä!

Viimeistä päivää Riossa. kotimatka voi alkaa hyvillä mielin!


Miran mitalijuhlat  ja Finland house huipensivat kuluneen viikon tapahtumat.  Koko Finnish PopUp School tiimi oli paikalla, kun tasavalan presidentti Sauli Niinistö puolisoineen juhlisti Suomen joukkueen mitalijuhlia. Rehtori Sallan johdolla kävimme tervehtimässä presidenttiä. Oli ilo kuulla niin hänen kuin ministerin suusta, että koulumme toimintaa oli huomioitu ja sitä arvotettiin todella paljon. Olympiakasvatukselle on luotu hyvä toimintamalli. Vaikka hiki irtosi jo muutenkin, saimme nauttia myös suomalaisesta musiikista ja tanssin ryhmistä.

Finland housen toimintamalli oli todella hyvä. Henkilöstö auttavaista ja iloista joukkoa.
Oppilaat koulussa vaihtuivat päivittäin, muutaman viettäessä kaikki kolme koulupäivää. Eräs poika jopa asetti osallistumisen meidän koulupäivään  olympiakisojen seuraamisen edelle. Sykähdyttävää oli myös lapsen saapuessa kultamitali kaulassa ja kotitehtävät tehneenä uuteen koulupäivään. Uskon, että tarjosimme lapsille suuria kokemuksia, elämyksiä ja yhdessä tekemistä.  Haikeilla mielin vietimme viimeistä koulupäivää, vaikka hiellä sinun pitää työsi tekevän toteutui konkreettisesti.

Huikea tiimimme sai paljon myönteistä julkisuutta. Jo ensimmäisenä päivänä olimme toistuvasti kuvauskohteena ja sama teema jatkui päivästä toiseen myös tv:n puolella. Jokainen voi miettiä miksi meitä kuvattiin; vaaleus, hymy, äänekkyys, kauneus, komeus, sporttisuus vai suomalaisuus who knows.

Urheilijat päättävät oman olympiadinsa ja alkaa uusi kausi. On aika suunnata tavoitteet kohti Tokiota. Edetään pienin askelin jokainen päivä on tärkeä päivä. Nautitaan, iloitaan ja tehdään töitä paremman huomisen puolesta. On ollut ilo ja kunnia olla yksi Finnish PopUp Schoolin tiimiä.

Kiitos Harrille, idean isälle.

Valitettavasti kaikki ajatukset eivät välity blogissa, koska niitä ei ole myöskään ehtinyt kirjoittamaan. Mutta sydämessä on monta pientä asiaa, jotka säilyvät siellä aina.

Friendship - Respect - Excellence siihen voi kiteyttää kaikki

Rehtori: Ajatuksia kotiin lähdön kynnyksellä

Tänään lähdemme kotia kohti välietappeinamme Sao Paulo ja Frankfurt. Matkamuistoja on konkreettisestikin hankittuna, mutta arvokkaimmat muistot taitavat kuitenkin olla pään sisällä. Huikea kokemus takana. Kaikki aistit ovat saaneet miltei yliannoksen Rioa. Illalla totesin, että vaikka päivittäin olemme olleet yhteydessä kotiin ja Suomeen, on täällä jotenkin aika irrallaan omasta arjesta.

Meidän Finnish PopUp School -tiimimme on ollut sisukas, taitava, ahkera,huumorintajuinen, huolehtivainen, kärsivällinen ja kertakaikkisen ammattitaitoinen. Lisäksi opetuskokemusta on yhteensä reippaasti yli sata vuotta ja sitäkin enemmän rohkeutta kokeilla uutta. Tällä joukolla on ollut helppoa onnistua. Brasilian auringon lämpöinen kiitos koko porukalle eli Lauralle, Annettelle, Tytille, Petrille, Harrille, Tiinalle ja Makkelle! Kiitos myös läheisillemme kotona ja kaikille, jotka ovat meitä koko viikon kannustaneet. Ja vielä kiitos niille, jotka ovat blogikirjoituksiamme lukeneet.

Rehtori: Ajatuksia viimeisestä koulupäivästä

Kolmas koulupäivämme valkeni Riossa jälleen aurinkoisena ja kuuman hiostavana, kuten tähän ilmastoon kuuluu (vaikka talvea täällä eletäänkin). Aloitimme koulupäivän juhlavasti marssimalla olympialipun kanssa koulumme vieressä kulkevan olympiabulevardin aukiolle. Pysähdyimme lasten kanssa olympiatulen äärelle hetkeksi ja palasimme kouluun, jossa luettiin pienoisolympialaistemme vala. Media seurasi kiihkeästi meitä, paikalla oli niin television kuin lehdistönkin toimittajia.

Pienoisolympialaistemme lajeina olivat tulitikun heitto, tarkkuusheitto, sokkokävely paria ohjaten, sokkokoodaus ja lakanalentis. Lisäksi kisattiin sukkulaviestissä. Kolmipäiväinen PopUp Schoolimme päättyi juhlavasti Finland Housen päälavalle, jossa lapset esittivät yleisölle laululeikin. Näytimme myös yhden oppilaan koostamaa videon lasten ajatuksista siitä, mikä koulussamme on ollut kaikkein mukavinta. Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen jakoi lapsille todistukset ja itse joulupukki tonttulakit. CNN teki tästä hetkestä lähetystä maailmalle.

Illalla palasimme vielä kerran Finland Houseen. Ensimmäistä kertaa viikon aikana puimme päälle juhlavampaa - sinivalkoiset ja kaikkensa antaneet Team Finland vaatteet jätimme asunnolle. Olimme saaneet kutsun Mira Potkosen mitalijuhliin. Metron sijaan ajoimme taksilla keskustaan Cobacabanan asunnoltamme. Meitä odotti perillä rennot ja urheilulliset juhlat, joissa oli sopivasti puheita, hyvää naposteltavaa ja tietenkin upea sinivalkoinen Suomi -kakku. Nyrkkeilyn pronssimitalisti Mira Potkonen on eilisen lyhyen juttelutuokion perusteella sisukas ja lämminhenkinen urheilija. Vasen poski oli selkeästi ottanut osumaa. Raju mustelma näkyi taitavasti tehdyn meikin alta. Kova laji, varsinkin naiselle. Tapasimme myös lukuisia muita urheilijoita, joita pääsimme jututtamaan sekä tietenkin poseeraamaan yhteiskuviin. Eestinkallion koulun oppilailta saimme nimittäin haasteen ottaa niin monta urheilijakuvaa kuin mahdollista... Iltamme kruunautui tasavallan presidentin Sauli Niinistön tapaamiseen - saimme kiitokset hyvästä työstä.

Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen ja Oskari Mörö kanssamme kuvassa.

Rehtori: Toisen koulupäivän jälkeen

Suvaitsevaisuusteeman myötä jatkoimme tänään PopUp Schoolia Riossa. Lapsia oli tänään paikalla enemmän kuin eilen ja osa heistä tuli  Favelasta paikallisen kouluprojektin kautta. Kaikki koulumme lapset olivat iloisia ja aktiviisia, jotkut heistä ehkä liiankin kanssa...

Koulussamme vierailivat tänään myös eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Tuomo Puumala ja varapuheenjohtaja Sanna Lauslahti. He yhtyivät mukavasti pää-olkapää -leikkiimme. Oppilailla oli ohjelmassa pistetyöskentelyä ja aihealueina mm. pantomiimia, muistipeliä olympialaisten pictogrammeilla (lajimerkeillä), piirtämistä ja matemaattista liikuntaa. Vauhtia riitti, kun pienimmät pojat pääsivät vauhtiin ja pelaamaan jalkapalloa koulumme takapihaterassilla. Aamulla hankkimamme jalkapallot katosivat vieressä kulkevan olympiabulevardin ihmisvilinään, kun nuoret brasilialaiset pelaajanalut pääsivät esittelemään potkutaitojaan.

Päivä oli työntäyteinen ja kiireinen, mutta antoisa. Yksi taitavista oppilaistamme koosti kaksi hienoa videota, jotka hän englantia ja portugalia taitavana tekstitti englanniksi. Lapset tuntuvat viihtyvän koulussamme, yhden pojan äiti kertoi, että heillä olisi ollut liput olympiakatsomoon, mutta lapsi halusi mieluummin tulla kouluumme. Siinä meille ehkä tärkein kiitos ja palaute!

Brasilialaiset

Bom dia raikuu joka kulmassa. Ulkomaalaisille ollaan ystävällisiä ja palvelualttiita, mutta yhteisen kielen kanssa on ongelmia. Täällä erittäin harva osaa englantia eli elekieli on paras tapa kommunikoida. Ravintoloissa ei tiedä mitä tilaa, kun ruokalista on paikallisella kielellä eli portugaliksi. Aina ei tiedä saako kalaa, kanaa vai lihaa.

Tänään yritimme selittää ovimiehelle, että emme halua vielä hissiin, koska porukastamme puuttui yksi. Ovimies oli ihan ihmeissään, että miksi emme halua ylös vaikka sinne halusimme mennä.

Huomenna koulussa aiheena suvaitsevaisuus. Päivänavaus alla:

Päivänavaus torstaille

Ensimmäinen koulupäivä rehtorin silmin

Tänään se vihdoin alkoi. Finnish PopUp School ja Finland House avasivat ovensa oppilaille, joita oli tänään paikalla viitisentoista. Lapset puhuivat portugalia ja me opettajat suomea ja englantia. Etenimme kuitenkin sujuvasti suunnitelmiemme mukaan. Aloitimme tutustumisleikeillä ja opettelimme toistemme nimet. Pää - olkapää - peppu - polvet jne. -laulu oli lapsille tuttu, joten lauloimme sitä suomeksi, englanniksi ja portugaliksi. Bumbum oli muuten portugaliksi peppu tai sitten oppilaat osasivat meitä hienosti huijata...

Lapset ompelivat itselleen koulun akreditointipussukat ja sitten olikin jo vuorossa odotettu koululounas. Pastaa ja tomaattikastiketta, kalaa ja manteliriisiä sekä salaattia, juomaksi valikoima trooppisia mehuja. Nam. Useampi oppilas haki lisää pari- kolme kertaa. Lisäksi saimme yllätysjätskit juuri taidesession aluksi. Hannah - opettaja (artist e professore) veti lapsille taidepajan, jossa oma nimi lähti elämään paperilla. Koulupäivän päätteeksi saimme yllätysvieraaksi joulupukin, joka jakoi oppilaille pinssit.

Salla esitteli suomalaista koulua, opetussuunnitelmaa ja PopUp Schoolin asiaa Suomi - talon päälavalla. Tytti oli mukana vastaamassa yleisön kysymyksiin, jotka koskivat erityisopetusta. Laura, Annette ja Petri vetivät sillä aikaa suvereenisti koulutyötä. Tiina oli aivan loistava kouluavustaja ja Makke toimi olosuhdeammattilaisena hankkien meille muun muassa kylmää vettä ja cokista. Harri hääräsi kameran ja videon kanssa eri puolilla taloa ja vastaili kysymyksiin. Myös paikallinen Rio TV kävi meitä kuvaamassa.

Suomi - talo on upea suojelukohdestatusta nauttiva rakennus, joka on varsin edustava. Äänentoisto on vaikea toteuttaa hyvin, sillä kivitalossa todella kaikuu. Suurin haaste on kuitenkin kuumuus  - täällä ei ole ilmastointia ja ulkona on lämmintä 30 astetta. Onneksi huomiseksi on varattuna uusi edustuspaita - tällä pystyy juuri ja juuri matkaamaan takaisin asunnolle.

Kiva ja onnistunut päivä - huomenna olemme jo ammattilaisia.

Kyllä jaksaa vielä sillä H-hetkeen on aikaa 12 tuntia.

Tänään päivämme alkoi vierailulla kisakylässä. Pieni kaupunki, jossa oli lipuin ja tekstein koristellut kerrostalot, massiivinen ravintola, puisto ja erilaisia myyntipisteitä. Tapasimme myös joukon suomalaisia urheilijoita. Osa oli vasta valmistautumassa omaan kilpailusuoritukseensa, joten kunnioitimme urheilijoiden yksityisyyttä. Olympismin arvot olivat hyvin esillä.

Sieltä siirryimme katsomaan käsipalloa Olympiapuistoon. Vaikka kisat näin turistin näkökulmasta sujuvat hyvin, ei  brasilialaiselle yleisölle voi antaa täysiä pisteistä. Lajikulttuurista riippumatta ei koskaan ole oikeutettua buuata kanssakilpailijalle. Toisaalta kansallislaulujen ja -hymnien aikana tulee yleisön nousta seisomaan. Tunnelma välittyi varmasti myös tv:n välityksellä, kun seipään palkintojen jaossa Ranskan Lavillenie sai mielettömät buuaukset. Buuaukset ovat yleisurheilussa todella harvinaisia, joukkuelajit ovat usein poikkeus. Palloilulajien fanien tavoitteena voisi olla ettei kentällä kuulla buuauksia. Seuraavassa kisassa menee alle 49s.

Löysimme myös mielettömän PopUp pihagrillin, jossa nautimme parhaat ateriat tällä viikolla ;)

Täällä mennään vauhdilla paikasta toiseen, mutta tänään alkaa Finnish PopUp Schoolin ensimmäinen koulupäivä, teemalla ystävyys.

Rehtorin mietteitä tiistaina

Huomenna se sitten alkaa. Finnish PopUp School avaa ovensa Rion Suomi -talossa. Kuukausien suunnittelu ja valmistautuminen kolmipäiväiseen kouluumme pääsee todelliseen testiin, kun kolmisenkymmentä brasialialaista, yksi amerikkalainen ja yksi suomalainen lapsi aloittavat kisakoulunsa. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty - tällä ajatuksella starttaamme huomenna.  Rohkeisiin kokeiluihin liittyy aina myös yllätyksiä, joten takataskussa on nippu uusia ideoita varmuuden vuoksi.

Ennen koulun alkua saimme tänään harvinaisen mahdollisuuden vierailla kutsuvieraina Rion olympiakylässä. Urheilijoille rakennettu olympiakylä oli kaunis paikka, jossa oli paljon mielenkiintoista nähtävää. Urheilijat asuvat juuri valmistuneissa korkeissa kerrostaloissa, joista toinen toisensa erottaa parvekkeille kiinnitetyistä maiden tunnuksista, kuten lipuista tai lipun väreistä koostuvista kankaista. Team Finland erottui hienosti sinivalkoisten tunnustensa avulla. Tapasimme Suomen olympiaedustajia heidän ns. olohuoneessaan, jossa oltiin seuraamassa tiukasti tänään tulessa olleiden joukkuetovereiden onnistumisia television välityksellä. Olympiakylässä löytyi myös urheilijoille  24 tuntia avoinna olevia ruokapaikkoja, puistoa, piknik -paikkoja, lääkäriasema ja kisakylän posti, josta lähetimme kortteja läheisillemme.

iltapäivällä siirryimme valtavaan Olympiapuistoon, jossa sijaitsevat useiden eri lajien suorituspaikat - uutuuttaan kiiltävät ja olympialaisia varten rakennetut hallit ja areenat. Olympiapuistoon pääseminen edellyttää pääsylippua johonkin kisatapahtumaan ja meillä oli tänään ohjelmassa käsipallon ja voimistelun seuraamista. Tässä onkin hyvä kiittää käsipalloliiton toiminnanjohtajaa Päivi Mitrusta, joka ystävällisesti kertoi meille pelin säännöistä. Tuhansittain ihmisiä liikkui puistossa ja hyödynsi sen palveluja - mekin kävimme vähän ostamassa kisamuistoja jättistoresta. Yhden miinuspuolen totesimme poistuessamme illalla puistosta. Lähimmälle asemalle kulkeva reitti ylitti pienen vesistön, jonka vesi oli sameanmustaa, roskaista ja erittäin pahan hajuista.

Riossa on nyt paljon urheilijoita ja kisaturisteja - paikalliset lapsetkin ovat koulusta olympialomallaan. Meitä on täällä paljon ja se näkyy ja tuntuu. Ryhmässä liikkuminen on turvallista, jopa pimeän aikaan, kun pysyttelee pääkaduilla. Sivukaduilla nukkuu kodittomia ihmisiä ahtaasti parkkeerattujen autojen väleissä. He kömpivät ylös auringon noustua tai sitten nukkuvat pitkälle päivään. Harmia heistä ei varsinaisesti ole, ehkä me emme vain ole tottuneet tällaiseen. Eniten turvallisuutta on uhannut kaoottinen liikenne. Jalankulkijaa ei juurikaan arvosteta - tosin jalankulkijatkin eivät noudata liikennevaloja. Autoilla ajetaan lujaa ja bussitkin kaahaavat kuin viimeistä päivää. Ruuhkaa on paljon ja ehdottomasti paras, turvallisin ja nopein tapa on liikkua metrolla. Rion metrolinjaston ottaa haltuun nopeasti ja erillisellä maksullisella olympiakortilla voi matkustaa vapaasti eri liikennevälineissä. Totesimme tänään, että olemme liikkuneet ristiin rastiin Riossa nyt neljä päivää tuntitolkulla  - turnauskestävyyttä on siis tarvittu - niin ja hyviä kenkiä.

Apilatien Anni ja Masa mukana matkassa

Matkalaukkuihimme hyppäsivät mukaan myös Apilatien aapisen ja lukukirjan Anni ja Masa. He ovat päässeet mukaamme jo useana päivänä ja herättäneet omalla suloisella olemuksellaan ihastusta muissa turisteissa ja paikallisissakin ihmisissä.

Annin ja Masan kokemuksista voi lukea lisää Tytin luokan sivuilta:

Anni ja Masa olympialaisissa

Uusia makuja olympiakisoissa

Tänään tiistaina käsipallopelin välissä kävimme pienellä välipalalla. Pohdinnassa oli perinteiset puikkojäätelöt, mutta sitten paikallinen herra ehdotti meille akaiya-marja sorbettia myslin kera.
Pienen harkinnan jälkeen ostimme pienet pikarit. Sorbetti oli umpi jäässä, mutta pienellä lusikalla siitä sai rapsutettua hilelaskua. Sorbetti maistui erikoiselle mutta superhyvälle. Vieressä istuva koulumme rehtori kertoi, että Suomen superfood on mustikka ja täällä se on akaiya-marja.
Jäistä supersorbettia riitti koko pelin ajaksi.
Kiitokset kohteliaalle brasilialaiselle kisaturistille hyvästä vinkkauksesta.

Päivänavaus keskiviikolle - Ystävyys

Finland house: Suomalaista osaamista keskiviikkona aloittaa Finnish PopUp School

Huipputiimi. Onnea Osku ja Atte ja kaikki taustajoukot.

Olympiatuli on kaikkien nähtävillä, matkaa Finland house rakennukseen 30 m.

YLE osaa ja tekee arvokasta työtä.

Petri-opettajan terkut Riosta!

Nyt on sopiva hetki istua sängylle ja miettiä mitä olen kokenut ja saanut tällä ikimuistoisella kisamatkalla tähän asti. Täällä vuorokausi on vaihtunut jo tiistaille.

Olympiakisojen tavoitteena on koota kansakuntia yhteen, niin urheilijoita kuin heidän kannattajiaan. Se on mahdollista ainoastaan viiden renkaan kisoissa.

Brasilialaiset ovat ystävällistä ja auttavaista kansaa. Suomesta pidetään ja Suomi saa kannustusta aina missä liikumme. Olemme kohdanneet monia kuvaajia, jotka haluavat ikuistaa juuri meidät. Yhden kuvaajan kohdalla olimme 50. kansakunta, joka tallentui hänen kameraansa. Kaikkialla on iloista joukkoa joka vaeltaa suorituspaikalta toiselle. Metro toimii todella hyvin ja olympiastadion tyhjeni tänäänkin nopeasti.

Minun osaltani päivä huippuhetki oli yleisurheilukatsomossa, jossa Oskari juoksi uuden Suomen ennätyksen 400m aidoissa. Urheilijalta ei voi vaatia enempää, mutta oli selvästi havaittavissa, että nälkää seuraavaan juoksuun vielä riittää. Yllättävää kisajärjestäjien osalta oli, ettei sisäänpääsylippuja kontrolloitu kuin portilla ja saimme istua aivan juoksuradan läheisyydessä. Ja voitte uskoa, että ääni on käheänä.

Rion kisoissa pyörii tuhansia toimittajia. Yle tuottaa ammattitaidolla 24 tuntia lähetystä. On hienoa, että huippu-urheilun lisäksi he arvostavat kasvatustyötä Finnish PopUp School sai vierailla lähetyksessä. Finnish PopUp Schoolin "isä" Harri Hollo ja rehtori Salla Leinonen kertoivat koulumme toimintaperiaatteista.

Ensimmäistä kertaa olympialaisten historiassa Riosta löytyy Finland house. Ensimmäisenä viikonloppuna kävijöitä oli ollut todella paljon. Upea talo loistavasti rakennettu konsepti luo myönteistä Suomikuvaa maailmalle.

Ilta päättyi kaatosateeseen.

Nyt kouluvuoden alussa myös kouluissa on hyvä järjestää omia olympialaisia Reilusti Rion hengessä.

Salla-rehtorin toiset terveiset

Bom dia uudestaan!

Kolmas päivä Riossa on takana. Sää on lämmennyt päivä päivältä ja tänään varjossa oli liki 35 astetta. Illaksi tosin jokin trooppinen sadekuuro saapui Rion ylle ja haittasi ainakin yleisurheilijoiden suorituksia olympiastadionilla.

Eilen pääsimme katsomaan Rion kuuluisinta nähtävyyttä, Corcovadon vuorella sijaitsevaa Kristus -patsasta. Tämä 38 - metrinen patsas on veistetty taitavasti teräsbetonista ja vuolukivestä. Kristus - hahmon lempeä katse on suojellut Rion miljoonakaupunkia ja sen asukkaita 700 metriä merenpinnan yläpuolella jo 85 vuoden ajan. Nähtävyys vetää puoleensa satoja ellei tuhansia turisteja päivittäin ja kulkeminen läpi sankan metsän vuorelle tehdään vauhdikkaasti pikkubusseilla. Patsaan alla seistessä olonsa tuntee jokseenkin pieneksi  - sen verran huikeasta nähtävyydestä on kyse.

Olympialaisten makuun pääsimme toden teolla kiinni, kun seurasimme helteessä juostua naisten maratonia. Heilutimme Suomen lippua reitin varressa ja kannustimme äänekkäästi maamme ainoa maratonin olympiaedustajaa, Anne-Mari Hyryläistä joka kerta, kun hän reitillään meistä ohitse juoksi. Saimme kisaseuraksi aituri Oskari Mörön isän. Päivän ohjelmaan kuului myös asiantuntevaa kannustusta golfkentällä.

Tänään oli vuorossa yleisurheilun seuraamista Stadio Olimpicolla. Massiivinen stadion sijaitsee näppärästi suoraan paikallisjunaverkon vierellä. Stadionille mentäessä tehtiin perusteellinen turvatarkastus ja mm.perunalastuja sisältävä avaamaton purkki tuomittiin vaaralliseksi esineeksi. Vesipulloa ei myöskään saanut viedä stadionille ja kun sellaisen helteiseen katsomoon mukaansa stadionilta osti, korkki avattiin ja pullo piti viedä sinne avattuna. Jonkinmoinen turvariski siis avaamaton juomapullokin kisajärjestäjien mukaan on. Tunnelma stadionille oli huikea, kaikkia urheilijoita kannustettiin ja meteli oli välillä jopa korviahuumaava jopa aamupäivän kilpailuissa. Voi vain kuvitella, millaisen metelin eilen illalla Usain Boltin ilmestyminen stadionille ja juoksu aikaansai. 

Maailmanlaajuisesti valtavan olympiaperheen pieni maajäsen, Suomi, näytti kuitenkin osaamistaan, kun Oskari Mörö juoksi upeasti 400 metrin aidoissa välieriin uudella Suomen ennätyksellä. Meidän piskuinen, mutta sitäkin äänekkäämpi kannustusjoukko sai myös kovasti huomiota eikä kenellekään varmasti jäänyt epäselväksi, kuinka ylpeitä me omasta pikajuoksijastamme olimme. Oli myös ilo seurata isän ja valmentajan reaktiota Oskarin juostessa olympia-areenalla.

Iltapäivällä saimme etuoikeutetusti mahdollisuuden vierailla Ylen studiolla televisiohaastattelussa. PopUp School kiinnostaa täällä paljon ja ylpeänä kerroimme lähetyksessä koulustamme ja sen merkityksestä suomalaiselle koulutusviennille. Upea kisastudio sijaitsee 11 kerrosta Cobacaban yläpuolella ja näkymä yli kaupungin oli unohtumaton. Ammattitaitoiset toimittajat saivat meidät viihtymään ja ainakin omasta mielestämme myös onnistumaan haastattelussa. Toivomme, että median kiinnostus kouluamme kohtaan jatkuu myös itse koulupäivinä keskiviikosta lähtien.

Suomella tuntuu täällä olevan erittäin hyvä maine, meitä kuvataan liki jokaisessa kadunkulmassa ja määrästä päätellen taidamme olla kohta julkkiksia joka puolella maailmaa. Paikalliset asukkaat auttavat meitä myös parhaan taitonsa mukaan silloin, kun silmät ymmyrkäisinä ihmettelemme vaikkapa kahvilan tiskillä työskentelevän myyjän portugalinkielistä sanatulvaa. Obrigado - kiitos - taitaa olla miltei ainoa ilmaisu, jonka täällä on oppinut. Tarkemmin miettiessä se on kyllä sanoista ehkä kuitenkin se tärkein ja kaunein, joten hyvä niin.

Kristus-patsaalla

Tänään kävimme siellä, minne ilmeisesti suurin osa Rioon saapuvista matkustajista haluaa mennä eli Kristus-patsaalle. Onneksi olimme liikkeellä aikaisin, niin vältyimme isoimmilta ruuhkilta. Huikea kokemus, jota meillä oli mukana jakamassa myös Apilatien aapisesta ja lukukirjasta tutut hahmot Anni ja Masa.

Anni ja Masa aiheuttivat ihastusta patsaan juurella monissa. Brittiläinen mies innostui kyselemään kaveruksista enemmänkin ja halusi jopa Annin ja Masan kanssa samaan kuvaan.

Tapasimme patsaan juurella myös kaksi olympiakultamitalistia, joiden kanssa pääsimme yhteiskuvaan.

Palasimme lähtöpaikkaamme Largo di Machatolle kahdella pikkubussilla, jotka huristelivat kiemuraista tietä alaspäin melko reipasta vauhtia. Väistämättä tuli mieleen televisiosta koti-Suomessa katsotut olympialaisten pyöräilyonnettomuudet. Kisassa ikävän hyvin korostuneet betonikourut olivat tämänkin tien laidoissa, vaikkakaan kyse ei ollut samasta tiestä. Perille päästiin ehjinä ja taas yhtä kokemusta rikkaampina. Lipunmyyntijono oli venynyt aamusta moninkertaiseksi. Kiittelimme itseämme aikaisesta aamulähdöstä ja ryhdyimme etsimään lounaspaikkaa.

Kahvi - mikä pettymys

Kävimme iltapäivällä ihanassa kahvilassa päiväkahville. Tilasimme cappucinot ja arvaattekin mitä saimme?
Ihanista kupeissa kahvia jossa ihan oikeasti lusikka seisoi. Kahvi oli kuin siirappia ja maku erittäin makea. Meiltä jäi kahvit juomatta .
Onneksi aika lähellä oli toimen kahvila, josta sitten otimme turvalliset espessot.
Maassa maan  tavalla ,  mutta onneksi laukusta löytyy vielä juhla mokkaa.

Rehtorimme Salla kertoo

Bom dia!

Täällä sitä nyt sitten muiden tiimimme jäsenien kanssa ollaan, Rio de Janeirossa. Perjantai-iltana alkanut matka Münchenin ja Sao Paolon kautta lentäen vei aikaa vuorokauden, mutta matka meni yllättävän hyvin. Lufthansan palvelu oli ensiluokkaista ja paikallinen Latam - lentoyhtiökin toi meidät lopulta mukavasti perille. Aiheutamme melko tavalla huomiota Team Finland -asuillamme ja urheilijoiksihan meitä luultiin, olimme sitten leikisti sekasoutujoukkue.

Määränpäässä odotti olympiaturisteja ja paikallisia kuhiseva kaupunki, joka kylpi auringossa ja 25 asteen lämmössä. Hurjapäisen taksimatkan jälkeen saavuimme Cobacabanalla sijaitsevaan asuntoomme. Pikaisen virkistäytymisen jälkeen suuntasimme Rioon tutustumaan. Poseerasimme olympiarenkaiden edessä muiden turistien tapaan, kävimme katsomassa virallista kisakauppaa ja lähdimme metrolla kohti Kristus -patsasta. "Sold out today" kerrottiin meille, joten tänään on uusi yritys.

Osa porukasta suuntaa katsomaan golfia ja minulla oli suunnitelmissa purjehduksen seuraaminen - valitettavasti sinnekään ei lippuja saatu. Huomenna pääsen katsotaan Maracanan olympiastadionille Oskari Mörön aitomista 400 metrillä - se tulee olemaan hieno kokemus.

Koulumme Suomi - talossa alkaa sitten keskiviikkona, joten sitä odotellessa ja jännitystä kasvattaessa ehdimme nähdä ja kokea vielä monenlaista. Koulumme ilmoittautumislinkki piti sulkea, kun sinne oli tulossa aivan liikaa oppilaita - hienoa, että Finnish PopUp School kiinnostaa.

Olympiakaupunki Rion elämä vaikuttaa hektiseltä ja energiseltä, musiikki soi ja porukka tanssii kaduilla. Turvalliselta tuntui liikkua ainakin porukalla ja paikalliset opastivat kohteliaasti. Poliiseja ja kansalliskaartiakin näkyy joka puolella. Pidämme siis toisistamme huolta ja meistäkin tunnutaan pitävän huolta.

Kello on täällä vaille viisi aamulla, olen aikaeron vuoksi kukkunut ylhäällä jo pari tuntia. Muut vielä nukkuvat. Toivottavasti en sitten iltapäivällä ole ihan kokonaan poissa pelistä...

Sunnuntai 14.8.

 Aamulenkki Copacapanalla auringon nousun aikaan. Rannalta löytyi tyhjäksi juotu kookospähkinä, jota käytimme kuntopallona. Rannalla myydään kookospähkinäjuomia, jotka tarjoillaan kookospähkinöissä. Ehkä joku edellisen päivän juhlija oli jättänyt tämän iloksemme rannalle. Täytynee kokeilla juomaa itsekin vielä joku päivä.

Pääsimme seuraamaan Mikko Ilosta ja muita olympiagolfareita helteiselle olympiakentälle. Olipa huikea kokemus päästä seuraamaan ammattilaisten peliä ihan lähietäisyydeltä. Kiersimme koko kierroksen Ilosen ryhmää seuraten. Kuumassa säässä tallustelu kävi ihan urheilusta. Ilosen peli ei kulkenut eiliseen malliin, mutta emme antaneet sen lannistaa. Sainpa kerran kannustettua Mikkoa ihan niin, että hän kääntyi minua katsomaan ja näytti peukkua. Ei pöhkömpää!

Suomalaisia oli katsomossa muitakin. Tapasimme mm. uimari Hanna-Maria Seppälän ja jousiampuja Taru Kuopan kentän laidalla.

Illan päätteeksi palasimme Copacabanalle illalliselle ja sen jälkeen asunnolle vielä palaveriin pohtimaan ensimmäistä koulupäivää. Kävimme läpi päivän kulkua ja pohdimme mm. koulupäivien vaihtoehtoisia sisältöjä, nimilistoja, kuvauslupia, kouluruokajärjestelyitä, matkalaukuissa lymyävien kannettavien tietokoneiden hyödynnettävyyttä ja Suomi-talon koulutusviennin yhteistyökuvioita. 

Kuulimme juuri, että Suomi-talossa on vieraillut viikonlopun avointen ovien päivinä liki 20 00 ihmistä. Mikähän hulabaloo meitä odottaakaan...

Täällä ollaan! Liki vuorokauden mittainen matka Brasilian Rio de Janeiroon on ohi ja tämä päivä on otettu kisakaupunkia ns."haltuun".

Käytösämme on kaksi asuntoa, jotka löytyivät taksikuskien avustuksella - ja vain pienellä säätämisellä. Upeaa, että asunnon vuokraaja Aleksandrei jaksoi vielä asunnon esittelyn lisäksi toimia paikallisoppaanamme Copacapanalla.

Tavoitteenamme oli käydä tutustustumassa Kristus-patsaaseeen, mutta tämän päivän liput oli myyty loppuun.

Ensimmäisen päivän jälkeen olo on väsynyt, mutta myös ilahtunut ja innostunut. Rio on osoittautunut mielenkiintoiseksi ja kauniiksi paikaksi, jossa voi varovaisuutta noudattaen kulkea ihan hyvillä miellin. Paikallisten asukkaiden ystävällisyys on ilahduttanut pitkin päivää. Kaikki ovat kysyttäessä ja välillä kysymättäkin auliisti tarjonneet apuaan. Eikä ainakaan tiettääkseni keneltäkään ole vielä hävinnyt mitään.

Silmäluomet painavat, koti-Suomessa on jo yö. Taidan yrittää saada unta. Tavallista kovempi patja ja ulkoa kuuluvat kadun äänet lisäävät hieman vaikeuskertoimia. Mutta eiköhän Nukku-Matti löydä perille.

Alla vielä pari kuvaa matkalta lentokentältä asunnolle, taksin kyydistä kuvattuina.

Finnish Popup School Olympialaisten Suomi-talossa

Rion olympialaisten Suomi-talon Finnish Popup Schoolissa järjestetään opetusta 

keskiviikkona 17.8., torstaina 18.8. ja perjantaina 19.8.. 

Tavoitteena on, että koulun oppilaat kirjoittavat päiväkirjaa ja kuvaavat koulupäivien tapahtumia sähköiselle oppimisalustallemme.

Greetings from Finland - sivulle toivomme suomalaisten koulujen kirjoittavan terveisiä Rioon ja muihin olympialaisia seuraaviin kouluihin.

Toivomme, että mahdollisimman moni tutustuisi koulun toimintaan Clanedin kautta.

Sivuillemme pääset seuraavilla tunnuksilla:

Sähköposti: popup.fin@claned.com

Salasana: popup2016

Linkki Clanediin

Anni ja Masa jammailevat

Apilatien Anni ja Masa ovat lähdössä mukaan matkaan. He hakivat olympiatunnelmaa tanssimalla.

Tervetuloa seuraamaan Finnish PopUp School blogia!

Vähän jännittää, sillä tavalla sopivasti. Ollaan parhaillaan kokoustamassa Espoossa. Lähtö lähenee.

Lähtöön enää 8 päivää!