Kerta kiellon päälle. Eilinen blogipäivitys piti olla viimeinen, mutta kotimatkalla sattui monenmoista, joten jatkan kirjoittamista vielä vähän.
Kotimatka Cobacabalta alkoi jännittävissä merkeissä. Aamulla olimme saaneet kehoituksen pysyä sisätiloissa, koska kaupungilta oli kuultu laukausten vaihtoa. Siinä vaiheessa tosin olimme jo ulkona ja aamulenkillä. Onneksi mitään ei tapahtunut. Rantakadun varrelle oli noussut yön aikana hiljainen mielenosoitus. Olympiarenkaiden vierelle oli pystytetty favelaa esittävät lavasteet, joiden äärellä seisoi ihmisiä suut mustalla teipillä teipattuina. "Vähäosaisten ääni ei kuulu", näin sen tulkitsin. Olympialaisten vuoksi kaupunkikuvaa oli varmastikin siistitty ja turvallisuutta lisätty, mutta köyhälle kansanosalle ei olympialaiset ehkei tuo elämään mitään muutosta. Nälkä ja asunnottomuus sekä rikollisuus ovat heidän arkeaan ja läsnä tämän olympiaspektaakkelin jälkeenkin.
Lentokentälle lähdimme takseilla, jotka ajavat ruuhkaisessa liikenteessä luvattoman kovaa. Auton mittari näytti eilenkin kaupunkialueella yli 100 km tunnissa. Liittymistä tulot ja kaistanvaihdot ovat kerrassaan päättömiä ja eilen olimme hyvin lähellä kolaroida. Läheltä piti tilanne hoidetaan kuskien kesken sadattelulla ja käsimerkeillä.
Rion kentällä saimme erityiskohtelua, meidät ohjattiin olympiaurheilijoiden kaistaa suoraan chekkaukseen. Latam - yhtiön lento viivästyi liki tunnin, kun koneeseemme oli buukattu yksi ylimääräinen laukku, jonka omistaja ei ollut koneessa. Turvariskin vuoksi koko lasti purettiin ja laukku poistettiin.
Sao Paulossa tuli sitten kiire. Onneksi samalle Frankfurtin lennolle oli lähdössä arvioiden sata muutakin matkustajaa, joten lentoyhtiö ohjasi meidät erillistä turva- ja passintarkastuslinjaa pitkin suoraan lähtöportille. Iloksemme totesimme Lufthansan koneessa istuvamme Premium - luokassa, joten matkustusmukavuus oli huomattavan hyvä. Paljon jalkatilaa, leveät penkit ja erikoispalveluja tarjoilun suhteen. Uni maistui elokuvien katselun lomassa. Frankfurtiin saavuimme saksalaisella täsmällisyydellä, jopa hieman etuajassa.
Kirjoitan tätä päivitystä Frankfurin kentällä odotellessa Helsingin koneen lähtöä. Kotiinpaluu on siis enää yhden lentomatkan päässä. Meillä on koneessa arvokas lasti - Suomen ainoa olympiamitalisti, nyrkkeilystä upeasti pronssia taistellut Mira Potkonen tiimeineen. Helsingissä häntä odottanee mediamylläkkä - tällä kertaa meidän jengi yrittää välttää kamerat, vaikka Team Finland vaatetuksen myötä riski päätyä kuviin onkin olemassa.
Sain matkalla lempinimen "Rio Radio", kenties loppumattomien tarinoitteni myötä. Nyt päätän lähetykseni Riosta reissusta tähän. Rio Radio vaikenee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti