Rio olympialaisten jälkeen?
Kotimatkalla jo ollaan ja on hyvin aikaa kirjoittaa. Lennoistamme kolmas ja viimeinen on myöhässä, kuten oli ensimmäinenkin. Toiselle lennolle saimme kiitää puolijuoksua, jotta ehdimme koneeseen ennen sen lähtöä. Saa nähdä, löytävätkö matkalaukut meidän tahdissamme Helsinkiin.
Karvaiset ystävämme Anni ja Masa olivat Riossa tavaroita pakattaessa sen verran väsyneitä, että valitsivat makuupaikat matkalaukustani. Heidän seikkailunsa saattaa siis vielä saada jatkoa...
Itse jäin miettimään, millaistahan Riossa mahtaa olla olympialaisten jälkeen.
Golfkentällä tapaamamme mies kertoi meille, että tämä ei ole todellinen Rio, mikä kisojen aikana näyttäytyy lukuisille turisteille ja urheilijoille. Poliisien suuri joukko ei jäänyt meiltä Copacapanalla huomaamatta. Aseet kädessä seisovia poliiseja oli lukuisia toki muuallakin. Silti kaduilla vaeltavat asunnottomat ja aamuisin jätesäkin sisältä pilkistävät nukkuvan miehen jalat jäävät mieleen. Tässä kaupungissa ei kaikilla ole hyvä olla. Väistämättä tulee mieleen, ettei kaikkia halukkaita edes päästetty Copacabanalle näyttäytymään suurelle yleisölle.
Koulussamme vieraili yhtenä päivänä lapsia favelan koulun lapsia. Kyllä kävi mielessä monta kertaa, millaisista kodeista nämä lapset ovat koulupäiväänsä heränneet ja mitä päivän jälkeen näkevätkään. Herttaisia, iloisia ja aktiivisia lapsia, jotka kaikkien maailman lasten tapaan haluavat oppia uutta. Olosuhteet ja lähtökohdat valoisalle tulevaisuudelle eivät vain heidän kohdallaan ole kohdillaan.
Moni reissulla nähty, kuultu ja haisteltu palaa varmasti tässä lähiviikkoina mieleen. Oma elämä omine kuvioineen vie toki mukanaan, mutta eittämättä tämän reissun anti antaa niihin oman leimansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti