Salla-rehtorin toiset terveiset

Bom dia uudestaan!

Kolmas päivä Riossa on takana. Sää on lämmennyt päivä päivältä ja tänään varjossa oli liki 35 astetta. Illaksi tosin jokin trooppinen sadekuuro saapui Rion ylle ja haittasi ainakin yleisurheilijoiden suorituksia olympiastadionilla.

Eilen pääsimme katsomaan Rion kuuluisinta nähtävyyttä, Corcovadon vuorella sijaitsevaa Kristus -patsasta. Tämä 38 - metrinen patsas on veistetty taitavasti teräsbetonista ja vuolukivestä. Kristus - hahmon lempeä katse on suojellut Rion miljoonakaupunkia ja sen asukkaita 700 metriä merenpinnan yläpuolella jo 85 vuoden ajan. Nähtävyys vetää puoleensa satoja ellei tuhansia turisteja päivittäin ja kulkeminen läpi sankan metsän vuorelle tehdään vauhdikkaasti pikkubusseilla. Patsaan alla seistessä olonsa tuntee jokseenkin pieneksi  - sen verran huikeasta nähtävyydestä on kyse.

Olympialaisten makuun pääsimme toden teolla kiinni, kun seurasimme helteessä juostua naisten maratonia. Heilutimme Suomen lippua reitin varressa ja kannustimme äänekkäästi maamme ainoa maratonin olympiaedustajaa, Anne-Mari Hyryläistä joka kerta, kun hän reitillään meistä ohitse juoksi. Saimme kisaseuraksi aituri Oskari Mörön isän. Päivän ohjelmaan kuului myös asiantuntevaa kannustusta golfkentällä.

Tänään oli vuorossa yleisurheilun seuraamista Stadio Olimpicolla. Massiivinen stadion sijaitsee näppärästi suoraan paikallisjunaverkon vierellä. Stadionille mentäessä tehtiin perusteellinen turvatarkastus ja mm.perunalastuja sisältävä avaamaton purkki tuomittiin vaaralliseksi esineeksi. Vesipulloa ei myöskään saanut viedä stadionille ja kun sellaisen helteiseen katsomoon mukaansa stadionilta osti, korkki avattiin ja pullo piti viedä sinne avattuna. Jonkinmoinen turvariski siis avaamaton juomapullokin kisajärjestäjien mukaan on. Tunnelma stadionille oli huikea, kaikkia urheilijoita kannustettiin ja meteli oli välillä jopa korviahuumaava jopa aamupäivän kilpailuissa. Voi vain kuvitella, millaisen metelin eilen illalla Usain Boltin ilmestyminen stadionille ja juoksu aikaansai. 

Maailmanlaajuisesti valtavan olympiaperheen pieni maajäsen, Suomi, näytti kuitenkin osaamistaan, kun Oskari Mörö juoksi upeasti 400 metrin aidoissa välieriin uudella Suomen ennätyksellä. Meidän piskuinen, mutta sitäkin äänekkäämpi kannustusjoukko sai myös kovasti huomiota eikä kenellekään varmasti jäänyt epäselväksi, kuinka ylpeitä me omasta pikajuoksijastamme olimme. Oli myös ilo seurata isän ja valmentajan reaktiota Oskarin juostessa olympia-areenalla.

Iltapäivällä saimme etuoikeutetusti mahdollisuuden vierailla Ylen studiolla televisiohaastattelussa. PopUp School kiinnostaa täällä paljon ja ylpeänä kerroimme lähetyksessä koulustamme ja sen merkityksestä suomalaiselle koulutusviennille. Upea kisastudio sijaitsee 11 kerrosta Cobacaban yläpuolella ja näkymä yli kaupungin oli unohtumaton. Ammattitaitoiset toimittajat saivat meidät viihtymään ja ainakin omasta mielestämme myös onnistumaan haastattelussa. Toivomme, että median kiinnostus kouluamme kohtaan jatkuu myös itse koulupäivinä keskiviikosta lähtien.

Suomella tuntuu täällä olevan erittäin hyvä maine, meitä kuvataan liki jokaisessa kadunkulmassa ja määrästä päätellen taidamme olla kohta julkkiksia joka puolella maailmaa. Paikalliset asukkaat auttavat meitä myös parhaan taitonsa mukaan silloin, kun silmät ymmyrkäisinä ihmettelemme vaikkapa kahvilan tiskillä työskentelevän myyjän portugalinkielistä sanatulvaa. Obrigado - kiitos - taitaa olla miltei ainoa ilmaisu, jonka täällä on oppinut. Tarkemmin miettiessä se on kyllä sanoista ehkä kuitenkin se tärkein ja kaunein, joten hyvä niin.